Lauantai päivä on lopuillaan. Muut perheenjäsenet ovat jo paneutuneet levolle, mutta mie istahdin vielä hetkeksi kertomaan kuulumisia. Rauhallisissa merkeissä ollaan elelty, mitä nyt pikkasen äiskän yläkerrassa kuohahdellut. Omasta mielestäni kyllä ihan syystäkin.

Viikolla Ida tuli kotia koulusta sormet laastareihin käärittynä. Sitä kovasti ihmeteltyämme neiti kertoi liikuntatunnilla polttaneensa köysissä sormenpäät. Laastarit poistettuaan silmät suurina katsoimme sormia. Parista sormenpäistä oli nahat pois ja toisessa kädessä vielä rakoilla. Kouluavustaja joka oli tunnin pitänyt laittanut laastarit, joka ei ole mielestäni palohaavoihin / rakkoihin varmaankaan kaikista paras vaihtoehto. Koulun yhteydessä on myös neuvola, mutta ei ollut opettajat sinne tyärtä ohjanneet. Matikan tunnilla, jonka rehtori pitää, Ida oli sanonut ettei pysty kirjoittamaan koska käsiä särkee, mutta eipä ollut opettaja tähän reakoinut vaan pistänyt tytön tekemään tehtäviä siinä missä muutkin. Tämän kuultuani ja sormet nähtyäni kuohahti yläkerrassani sen verran että soitin seuraavana aamuna rehtorille, joka tuntui nyt olevan huolestunut / kauhistunut kuinka paha asia olikaan. Ymmärrän täysin että vahinkoja sattuu, niitä voi tapahtua missä vaan, koulussa tai kotona. Mutta sitä miten asian suhteen oli toimittu, ei oikein mennyt minun ymmärryksen mukaan. Seuraavana aamuna mummi käytti Idaa neuvolassa näyttämässä sormia ennen koulun alkua. Eihän niille enää mitään voinut tehdä, olivat onneksi alkaneet kuivua jo. Mutta tumput sormissa neiti oli tunnille neuvolasta lähtenyt. Eikä ollut tarvinut kynään tarttua koko päivän aikana, ei edes matikan tunnilla.

Tämä päivä on mennyt kodin siivoilussa, pyykäämisessä ja tyttöjen talvivarusteiden tarkistuksessa. Vaikka taitaa nuo toppavaatteet jäädä vielä hengariin roikkumaan, jos ulos kurkistaa. Vettä on tämän päivän tiputellut, joten kumpparikeliä pitelee. Toivottavasti huomenna olisi hieman kuivempi keli.