pienen tauon jälkeen. Niin kuin on huomattavissa ollut täällä ei olla oltu kovin ahkeria istumaan koneen äärellä. Pientä väsymyksen poikasta on ilmassa. Pakolliset hommat hoitelen ja muuten vain oleskelen. Töitä olisi vielä seitsemän päivää jäljellä ennen kuin saan jäädä kotosalle. Vähissä ovat työpäivät, mutta kuitenkin niin paljon. Tuntuu ettei päivät lopu ollenkaan.

Pientä piristystä elämään toi viime viikonloppu kun olimme Levillä. Mikan työnantaja järjesti siellä pikkujoulut. Ensimmäisen kerran seitsemän vuoden aikana, mitä Mika on firmalla töissä ollut, osallistuimme pippaloihin. Aina on ollut jotain muuta tai muuten vaan ei ole kiinnostanut. Viime vuoden pikkujoulut olisi ollut mukava kokemus, kun ohjelmassa oli myös koiravaljakkoajelua, mutta työvuorojen takia emme päässeet. No tänä vuonna päätimme lähteä kun reissu puolison osalta ei maksanut kuin 40 euroa, kattaen kaiken. Eikä työvuorotkaan haitanneet, kun vapaapäivä sattui olemaan. Mummillakin sattui olemaan vapaata, joten pystyi tulemaan meille "lapsenlikaksi". Kiitos siittä mummille! Mukavahan tuota on joskus päästä käymään ihan kaksistaan hellun kanssa reissussa, vaikka linja-autossa olikin meidän lisäksi 42 henkilöä.

Yhden yön reissussa nyt ei hirmuisia kerkeä, varsinkin kun on järjestäjältäkin aikataulutettu ohjelma, mutta perille päästyämme ja huoneet saatuamme, lähdemme kiertelemään hieman kylällä. Tai oikeastaan pieni kaupunkihan Levi tuntuu nykyään olevan. On paljon muuttunut viime käynnistä, josta onkin aikaa jo 8 vuotta. Silloinkin oli raskaana reissussa. Täysi talvi oli Levillä ja sitä ihastelimme Mikan kanssa lähtöpäivänäkin kun aamupalan jälkeen kävimme aamukävelyllä. Pakkaslumi narskuin kenkien alla ja pakkasta oli noin 10 astetta.

Toivottavasti tuo talvi tulee meillekin.  Tämä viikko on mennyt liukastellessa, kun vettä on sadellut ja sitten pakastanut. Onneksi ei kuitenkaan kaikki lumet ole sulanut, että edes näyttää hieman talvelta.